Pennun kanssa dobon harrastaminen - Pohdintaa

Olen jo pitkään miettinyt että aiheesta pitäisi vähän jotain kirjoittaa. Kohta aihe on itselläkin ajankohtainen, koska meille muuttaa pian pentu. Kyllä! Nukka saa pikkusiskon, joka ärsyttää, riehuu, sotkee ja mikä pahinta vie mamman huomion. Aika näyttää mitä pikkupentu Pirren kanssa aletaan harrastamaan. Aluksi opetellaan ihan vaan käyttäytymään... 

Tässä kirjoitelmassa on pohdintaa siitä miten pennun kanssa voi doboa harrastaa ja mitä täytyisi huomioida. Varmasti monet ihmiset ovat sitä mieltä että Doboa ei voi harrastaa pennun kanssa ollenkaan (ei agilitykään ole pentujen harrastus), vaan pitäisi odottaa että koira on kasvanut lähes aikuisikään. Agilityn saisi aloittaa vasta kun koiran luusto on täysin kehittynyt, mutta agilityssa kilpailevan koiran alaikäraja on kuitenkin 18 kk. Luusto voi kehittyä monella rodulla kuitenkin vielä 18 kk iän jälkeenkin. Mistä sitä koskaan tietää milloin pentu on tarpeeksi kehittynyt agilityn tai dobon aloittamiseen? Siinäpä sitten pulma, johon on vaikea keksiä oikeaa vastausta. Dobon aloittaminen pennun kanssa on aika arka aihe kirjoittaa ja isolla todennäköisyydellä aina on joku koiraharrastaja tai -expertti, joka vetää hernettä nenään ja on ihan toista mieltä kuin mitä itse olen tästä aiheesta. 

Uuden pennun omistajat ovat usein innoissaan kaikista niistä mahdollisuuksista, joita olisi kiva kokeilla oman koiran kanssa. Jos pennun kanssa kiinnostaa kokeilla doboa niin tämä kirjoitus toivottavasti auttaa siinä alkuun ja hahmottamaan miten pennun turvallisuus pitäisi ottaa huomioon. Nukka-pennun kanssa olin tosi innokas kokeilemaan doboa, mutta tästä aiheesta ei ollut kerrottu missään.

Tämmöinen miniotus meille muutti joulukuussa 2013 (lumeton joulu). Taskupuudeli kasvoi sittemmin sellaiseksi ettei sitä mahdu kuljettamaan kylmällä kelillä takin sisällä...

Koiraharrastuksissa törmää monenlaisiin mielipiteisiin siitä, minkä ikäisen pennun kanssa voi jotain harrastusta aloittaa. Koiran kasvulevyt kiinnittyvät noin 14 kk iässä ja koiran rakenne muokkautuu vielä 2-3 vuotiaaksikin. Ne jotku sanovat että pienet koirat kehittyvät nopeammin kuin isot rodut. Varsinkin agilityssä A-esteet ja hypyt kuluttavat niveliä. Jäljessä kuljetaan niska kyyryssä vainun perässä ja onhan tässäkin riski että liian nuorena aloitettu vainu muokkaa koiran rakennetta. Tekeekö liian nuorena aloitettu toko koirasta näyttelykelvottoman koska koira vinoutuu toispuoleiseksi liian nuorena? Varmasti väittämissä on perää, että riskit kasvavat, jos liian nuorelta ja kehittymättömältä koiralta aletaan vaatia liian aikaisin pitkäkestoisia suorituksia. Myös ei pitäisi vaatia liikaa yhdeltä kerralta, jos harrastus on vasta aloitettu ja itseasiassa tämä pätee myös vanhempiinkin koiriin. 

Nukka ja nukkamatto

En ole koskaan kuullut sanontaa, että kasvavan lapsen ei pitäisi liikkua. Toivottavasti ette tekään... Pennulle liikkuminen on luontainen tarve. Pitää opetella ja kokeilla että mihin kaikkeen neljä kinttua kykenee vaikka välillä muksahdellaan ja kolautellaan niin että pääsee pieni itkuvingahdus. No tappion jälkeen uusi rohkea yritys... Terve pentu leikkii, liikkuu ja oppii. Koiran kanssa yhdessä tekeminen kuten temppujen opettaminen ja käytöskoulutus muokkaavat koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Sitä kontaktin luomista pitää alkaa harjoittelemaan varhain vaikka mitään erityistä ei koiran kanssa alottaisi harrastamaan. Pentuoppaita tutkimaan ja kasvattajan neuvoja pyytämään, että koirasta saa kasvatettua hyvän lemmikin, joka toivottavasti muidenkin ihmisten mielestä on kelpo kansalainen, jota ei tarvitse hävetä.
 

Agilityssä varsinkin kuulee harrastajien lausuvan välillä mielipiteitä suuntaan ja toiseen, että millainen liikunta on hyväksi pennulle ja millainen ei. Minusta koiranpennun liikunnan tarpeen määrittämiseen voitaisiin soveltaa ajatusta, että mitä jos pentu olisi ihmislapsi. Sirkuskoulu aloitetaan ihmislapsilla yleensä nuorena monestakin syystä esim tasapainon kehittyminen, kehon hallinta, varhainen lihasmuisti, reaktioaika, koordinaatiokyky jne. Tässä esimerkissä tulee suureksi osaksi esille ne syyt, miksi pentukoiran kanssa doboharjoittelusta on hyötyä koiran myöhemmälle iälle. 

Camilla Peura kertoi kerran kokeilustaan, jossa 6 viikkoiset (kävelevät ja liikkeitään harjoittelevat) noutajan pennut saivat leikkihuoneeseensa lörpän ihmeteltäväksi. Ensin sen päälle yksikään pennuista ei uskaltanut mennä, mutta tassuilla kokeiltiin huojuvaa kumista alustaa. Kun pito varmistui vähitellen etutassujen alla niin pikkuhiljaa lörpän päälle piti kiivetä kokonaan. Kyllä lörppä vaan huojutti tassuja ja kyljelleen siinä muksahtaa ja alas lörpän päältä. Kun tätä tapahtui muutaman kerran niin lopulta lörpän päällä pystyi seisomaan kaikilla neljällä tassulla ilman huojumista. Tasapaino ja kehon hallinta kehittyivät lörpän ansiosta aikaisessa vaiheessa ja Camillan mukaan tästä pentueesta pääsi koiria virkamiehiksi. Jos tiedät millaisia vaatimuksia poliisin tai tullin koirilta vaaditaan, niin tiedät että fysiikan pitää olla erinomaisessa kunnossa.

Mielestäni siis pennun kanssa voi ja saa harrastaa doboa ikään katsomatta. Mutta sitten tulee iso MUTTA. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on varmistaa että doboharjoittelu ei ole liian rasittavaa, pitkäkestoista tai uuvuttavaa pennullesi. Pidä pennun treenihetket lyhyinä ja huomioi koiran jaksaminen erityisen huolella. Pentuagilitykursseilla harjoitellaan agilityn alkeita ilman hyppyjä tai niveliä rasittavia esteitä. Minä ideoisin samalla ajatuksella PentuDoboa. Dobopallolle hyppiminen kannattaa jättää vähän myöhäisemmäksi, mutta lörppä ja puolipallot ovat aivan loistavat doboiluun pennun kanssa. Dobossa koiraa ei ikinä pakoteta mihinkään ja koira oppii olemaan lörpän päällä omaan tahtiinsa. Sitten kun harjoitukset sujuvat niin koiralta voi alkaa vähän kerrassaan vaatimaan vähän enemmän, mutta pennun kanssa tässä ei pidä alkaa ahneeksi. Koiralla on koko loppuelämä aikaa oppia uutta ja dobo ei ole kilpailulaji. Ohjaaja itse voi sitten keskittyä kehittämään dobon avulla omaa kuntoaan alusta asti ja kotiharjoittelu voi keskittyä enemmän omistajan jumppaan kuin pennun kouluttamiseen.

Sallittuja koiran doboharjoitteita ja -temppuja mitä voi pennun kanssa tehdä (ohjeet ja neuvot löytyvät kirjasta Dobo -koiran kanssa kuntoon, kirj. Camilla Peura) ovat liikeratojen avaukset, helpot koiran harjoitukset lörpällä ja puolipalloilla, alkuverryttely, loppyverryttely, venytykset (ihan kevyet ja lyhytkestoiset riittävät, ei ääriasentoja) ja dobopallon pyörittäminen etutassuilla (koira ei pallon päällä). Nämä harjoitteet käy lähes minkä ikäisille terveille koirille tahansa kunhan noudattaa ohjeita miten liikkeet tulisi suorittaa. Pentudobokurssi olisi paras valinta päästä alkuun doboharjoittelussa pennun kanssa, jolloin ohjaaja on kertomassa, näyttämässä ja ohjaamassa liikkeet. 

Pennut innostuvat herkästi ja välillä ongelmallisempaa on saada pentu rauhoittumaan kuin aktivoitumaan yhdessä tekemisestä. Omistajan vastuulla on että vaikka pentu olisi yli-innokas harjoittelemaan, harjoittelu ei saa olla liian intensiivistä tai pitkäkestoista. Koiranpennut eivät aina ymmärrä milloin mennään ylikierroksilla ja silloin yleensä sattuu niitä vahinkoja. Koiranpentusi ei osaa kertoa sinulle että edellispäivän harjoittelusta lihakset ovat kipeät, olo on apea ja ruokakaan ei maistu. Siinä sitä sitten on kauhea huoli miten iloinen pentu yhtäkkiä vaikuttaa kipeältä. 

Aktiivinen pentu hetken aikaa rauhoittunut ja myös omistaja 2013

Ohjaajan ja koiran yhteisiä sopivia harjoitteita ovat liikkeet missä koira kiertää dobopallon tai lörpän ympäri ohjaajan ollessa pallon/lörpän päällä, yli-ali ja oikeastaan kaikki liikkeet missä koira ei ole pallon päällä. Temppuja pennulle voi opettaa hyvin ihan lattiatasolla ja kun pentu osaa ne lattiatasolla niin koiran vartuttua niitä pääsee treenaamaan ihan dobopallolla. Jos temput (istu, seiso, maahan, tassun antaminen jne.) sujuvat lörpällä niin dobopallon päällä temppujen tekeminen on sen jälkeen koiralle aika helppoa oppia.

Lörpän päällä voi pieni pentu turvallisesti harjoitella tasapainoilemaan. Koira ei putoa eikä pääse hyppäämään korkealta.

Huomasit että en suosittele dobopallolle pennun opettamista. Ihan tylsää, mutta sen ehtii varsin hyvin myöhemmin. Alas pallolta laskeutumiset voivat olla vauhdikkaitakin jos pentu on innokas ja isot toistuvat tärähdykset ovat riski pennun terveen kehityksen kannalta. Ajattele asiaa vaikka niin, että kun pentusi on saavuttanut säkäkorkeutensa niin silloin vasta sinun kannattaa hankkia oikean kokoinen dobopallo kotiin, jotta pallo on sopiva sinun koirallesi. Liikkeitä ja temppuja on niin paljon mitä dobossa pääsee tekemään ilman varsinaista dobopalloa, että kyllä minä ainakin pystyn ohjaamaan ihan kokonaisen pentudobokurssin missä tekemistä ja opeteltavaa riittää ilman, että pentua hyppyytetään dobopallolle. Ihmiset pääsee kyllä jumppaamaan pentudobokurssilla hien pintaan ja vatsalihakset kipeiksi ilman rajoitteita paitsi oma kunto ja motivaatio :D

Pentudobokurssi toimisi muuten loistavasti myös seniorikoirille, joten tässä aloin pohtimaan että millainen kurssin nimi olisi hyvä että kurssille osallistuisi pentuja ja seniorikoiria. Onko ideoita?

-Mira

Opi tuntemaan koiran rakenne

Vuoden vaihteessa sain aikaiseksi vihdoin tilata aivan loistavan teoksen koiran rakenteesta. Salme Mujusen (2015) kirjoittama Koiran Rakenne - laaja oppimäärä tarjoaa paljon asiaa yksissä kansissa. Mikään nopealukuinen opus tämä ei ole. Sivuja on 778 ja ohutkantisenakin painoa on 2,22 kg. Eli kirjaa ei ehkä kannata hankkia käsilaukussa kuljetettavaksi. Hankin kirjan ihan mielenkiinnosta ja minulle suositeltiin sitä dobo-ohjaajakurssilla. Kirja opettaa tunnistamaan koiran rakennetta mutta lisäksi oppii paljon myös koiran liikkeistä. Oma motivaatio kirjan lukemiseen on, että haluan oppia vielä paremmin tunnistamaan koiran liikkeiden puhtautta. Haluan myös paremmin tunnistaa muutokset oman koirani liikkuvuudessa. Kivut ja kiputilat näkyvät koiran liikkeissä. Doboa ei saisikaan harrastaa sairaan tai esim nivelrikkoa sairastavan koiran kanssa. Aion dobo-ohjaajaksi ja erittäin suositeltavaa on myös tunnistaa eri rakenteisten koirien liikeratoja. Esim vinttikoiran ja mäyräkoiran liikkeissä on paljon eroa toisiinsa nähden ja rakenne vaikuttaa suoraan koiran toimintakykyyn erilaisissa tehtävissä. Dobo ei ole kilpailulaji, mutta dobon tekemisen pitää olla turvallista jokaiselle koiralle. Koiran rakenteestä riippuen joku tehtävä on helpompi toiselle koiralle kuin toiselle. Varmaan lähes jokainen muistaa tilanteen kouluajoilta liikuntatunnilta että pitkät luokkatoverit pärjäsivät ehkä vähän paremmin koripallossa, kun taas joku vähän tanakampi saattoi kuulantyönnössä saada kuulan paljon kauemmas. Onneksi Dobopalloja on kaiken kokoisia erilaisille ja kaiken kokoisille ihmisille (+koirille).

Näyttelyissä arvioidaan koiran rakennetta ja liikkeitä ja kirja sopiikin minusta loistavasti tuomarien, koirakouluttajien ja kasvattajien luettavaksi.

Oman kirjani ostin booky.fi -sivustolta, jossa kirja oli kaikkein halvin ja postikulutkin veloituksetta. Maksoin kirjasta noin 58€. Suomalaisessa kirjakaupassa kirja olisi maksanut noin 98€. Kannatti siis vähän vertailla hintoja. 

Oli pakko kirjoittaa blogiin tästä aiheesta koska pitkästä aikaa on joku koirakirja missä on mielenkiintoisesti kirjoitettu tärkeästä aiheesta. SUOSITTELEN! ;) Kirjaa aion lukea pikkuhiljaa eteenpäin. Tällä hetkellä menossä jossain yli 200 sivun ja olen jopa tehnyt tehtävätkin. 

Blogin hiljaiselo alkaa vihdoin päättymään. Nukka on toipunut steriloinnista ja vuodelle 2016 onkin paljon aiheita ja treenejä mistä kirjoittaa!