Pennun kanssa dobon harrastaminen - Pohdintaa

Olen jo pitkään miettinyt että aiheesta pitäisi vähän jotain kirjoittaa. Kohta aihe on itselläkin ajankohtainen, koska meille muuttaa pian pentu. Kyllä! Nukka saa pikkusiskon, joka ärsyttää, riehuu, sotkee ja mikä pahinta vie mamman huomion. Aika näyttää mitä pikkupentu Pirren kanssa aletaan harrastamaan. Aluksi opetellaan ihan vaan käyttäytymään... 

Tässä kirjoitelmassa on pohdintaa siitä miten pennun kanssa voi doboa harrastaa ja mitä täytyisi huomioida. Varmasti monet ihmiset ovat sitä mieltä että Doboa ei voi harrastaa pennun kanssa ollenkaan (ei agilitykään ole pentujen harrastus), vaan pitäisi odottaa että koira on kasvanut lähes aikuisikään. Agilityn saisi aloittaa vasta kun koiran luusto on täysin kehittynyt, mutta agilityssa kilpailevan koiran alaikäraja on kuitenkin 18 kk. Luusto voi kehittyä monella rodulla kuitenkin vielä 18 kk iän jälkeenkin. Mistä sitä koskaan tietää milloin pentu on tarpeeksi kehittynyt agilityn tai dobon aloittamiseen? Siinäpä sitten pulma, johon on vaikea keksiä oikeaa vastausta. Dobon aloittaminen pennun kanssa on aika arka aihe kirjoittaa ja isolla todennäköisyydellä aina on joku koiraharrastaja tai -expertti, joka vetää hernettä nenään ja on ihan toista mieltä kuin mitä itse olen tästä aiheesta. 

Uuden pennun omistajat ovat usein innoissaan kaikista niistä mahdollisuuksista, joita olisi kiva kokeilla oman koiran kanssa. Jos pennun kanssa kiinnostaa kokeilla doboa niin tämä kirjoitus toivottavasti auttaa siinä alkuun ja hahmottamaan miten pennun turvallisuus pitäisi ottaa huomioon. Nukka-pennun kanssa olin tosi innokas kokeilemaan doboa, mutta tästä aiheesta ei ollut kerrottu missään.

Tämmöinen miniotus meille muutti joulukuussa 2013 (lumeton joulu). Taskupuudeli kasvoi sittemmin sellaiseksi ettei sitä mahdu kuljettamaan kylmällä kelillä takin sisällä...

Koiraharrastuksissa törmää monenlaisiin mielipiteisiin siitä, minkä ikäisen pennun kanssa voi jotain harrastusta aloittaa. Koiran kasvulevyt kiinnittyvät noin 14 kk iässä ja koiran rakenne muokkautuu vielä 2-3 vuotiaaksikin. Ne jotku sanovat että pienet koirat kehittyvät nopeammin kuin isot rodut. Varsinkin agilityssä A-esteet ja hypyt kuluttavat niveliä. Jäljessä kuljetaan niska kyyryssä vainun perässä ja onhan tässäkin riski että liian nuorena aloitettu vainu muokkaa koiran rakennetta. Tekeekö liian nuorena aloitettu toko koirasta näyttelykelvottoman koska koira vinoutuu toispuoleiseksi liian nuorena? Varmasti väittämissä on perää, että riskit kasvavat, jos liian nuorelta ja kehittymättömältä koiralta aletaan vaatia liian aikaisin pitkäkestoisia suorituksia. Myös ei pitäisi vaatia liikaa yhdeltä kerralta, jos harrastus on vasta aloitettu ja itseasiassa tämä pätee myös vanhempiinkin koiriin. 

Nukka ja nukkamatto

En ole koskaan kuullut sanontaa, että kasvavan lapsen ei pitäisi liikkua. Toivottavasti ette tekään... Pennulle liikkuminen on luontainen tarve. Pitää opetella ja kokeilla että mihin kaikkeen neljä kinttua kykenee vaikka välillä muksahdellaan ja kolautellaan niin että pääsee pieni itkuvingahdus. No tappion jälkeen uusi rohkea yritys... Terve pentu leikkii, liikkuu ja oppii. Koiran kanssa yhdessä tekeminen kuten temppujen opettaminen ja käytöskoulutus muokkaavat koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Sitä kontaktin luomista pitää alkaa harjoittelemaan varhain vaikka mitään erityistä ei koiran kanssa alottaisi harrastamaan. Pentuoppaita tutkimaan ja kasvattajan neuvoja pyytämään, että koirasta saa kasvatettua hyvän lemmikin, joka toivottavasti muidenkin ihmisten mielestä on kelpo kansalainen, jota ei tarvitse hävetä.
 

Agilityssä varsinkin kuulee harrastajien lausuvan välillä mielipiteitä suuntaan ja toiseen, että millainen liikunta on hyväksi pennulle ja millainen ei. Minusta koiranpennun liikunnan tarpeen määrittämiseen voitaisiin soveltaa ajatusta, että mitä jos pentu olisi ihmislapsi. Sirkuskoulu aloitetaan ihmislapsilla yleensä nuorena monestakin syystä esim tasapainon kehittyminen, kehon hallinta, varhainen lihasmuisti, reaktioaika, koordinaatiokyky jne. Tässä esimerkissä tulee suureksi osaksi esille ne syyt, miksi pentukoiran kanssa doboharjoittelusta on hyötyä koiran myöhemmälle iälle. 

Camilla Peura kertoi kerran kokeilustaan, jossa 6 viikkoiset (kävelevät ja liikkeitään harjoittelevat) noutajan pennut saivat leikkihuoneeseensa lörpän ihmeteltäväksi. Ensin sen päälle yksikään pennuista ei uskaltanut mennä, mutta tassuilla kokeiltiin huojuvaa kumista alustaa. Kun pito varmistui vähitellen etutassujen alla niin pikkuhiljaa lörpän päälle piti kiivetä kokonaan. Kyllä lörppä vaan huojutti tassuja ja kyljelleen siinä muksahtaa ja alas lörpän päältä. Kun tätä tapahtui muutaman kerran niin lopulta lörpän päällä pystyi seisomaan kaikilla neljällä tassulla ilman huojumista. Tasapaino ja kehon hallinta kehittyivät lörpän ansiosta aikaisessa vaiheessa ja Camillan mukaan tästä pentueesta pääsi koiria virkamiehiksi. Jos tiedät millaisia vaatimuksia poliisin tai tullin koirilta vaaditaan, niin tiedät että fysiikan pitää olla erinomaisessa kunnossa.

Mielestäni siis pennun kanssa voi ja saa harrastaa doboa ikään katsomatta. Mutta sitten tulee iso MUTTA. Sinun tehtäväsi ja velvollisuutesi on varmistaa että doboharjoittelu ei ole liian rasittavaa, pitkäkestoista tai uuvuttavaa pennullesi. Pidä pennun treenihetket lyhyinä ja huomioi koiran jaksaminen erityisen huolella. Pentuagilitykursseilla harjoitellaan agilityn alkeita ilman hyppyjä tai niveliä rasittavia esteitä. Minä ideoisin samalla ajatuksella PentuDoboa. Dobopallolle hyppiminen kannattaa jättää vähän myöhäisemmäksi, mutta lörppä ja puolipallot ovat aivan loistavat doboiluun pennun kanssa. Dobossa koiraa ei ikinä pakoteta mihinkään ja koira oppii olemaan lörpän päällä omaan tahtiinsa. Sitten kun harjoitukset sujuvat niin koiralta voi alkaa vähän kerrassaan vaatimaan vähän enemmän, mutta pennun kanssa tässä ei pidä alkaa ahneeksi. Koiralla on koko loppuelämä aikaa oppia uutta ja dobo ei ole kilpailulaji. Ohjaaja itse voi sitten keskittyä kehittämään dobon avulla omaa kuntoaan alusta asti ja kotiharjoittelu voi keskittyä enemmän omistajan jumppaan kuin pennun kouluttamiseen.

Sallittuja koiran doboharjoitteita ja -temppuja mitä voi pennun kanssa tehdä (ohjeet ja neuvot löytyvät kirjasta Dobo -koiran kanssa kuntoon, kirj. Camilla Peura) ovat liikeratojen avaukset, helpot koiran harjoitukset lörpällä ja puolipalloilla, alkuverryttely, loppyverryttely, venytykset (ihan kevyet ja lyhytkestoiset riittävät, ei ääriasentoja) ja dobopallon pyörittäminen etutassuilla (koira ei pallon päällä). Nämä harjoitteet käy lähes minkä ikäisille terveille koirille tahansa kunhan noudattaa ohjeita miten liikkeet tulisi suorittaa. Pentudobokurssi olisi paras valinta päästä alkuun doboharjoittelussa pennun kanssa, jolloin ohjaaja on kertomassa, näyttämässä ja ohjaamassa liikkeet. 

Pennut innostuvat herkästi ja välillä ongelmallisempaa on saada pentu rauhoittumaan kuin aktivoitumaan yhdessä tekemisestä. Omistajan vastuulla on että vaikka pentu olisi yli-innokas harjoittelemaan, harjoittelu ei saa olla liian intensiivistä tai pitkäkestoista. Koiranpennut eivät aina ymmärrä milloin mennään ylikierroksilla ja silloin yleensä sattuu niitä vahinkoja. Koiranpentusi ei osaa kertoa sinulle että edellispäivän harjoittelusta lihakset ovat kipeät, olo on apea ja ruokakaan ei maistu. Siinä sitä sitten on kauhea huoli miten iloinen pentu yhtäkkiä vaikuttaa kipeältä. 

Aktiivinen pentu hetken aikaa rauhoittunut ja myös omistaja 2013

Ohjaajan ja koiran yhteisiä sopivia harjoitteita ovat liikkeet missä koira kiertää dobopallon tai lörpän ympäri ohjaajan ollessa pallon/lörpän päällä, yli-ali ja oikeastaan kaikki liikkeet missä koira ei ole pallon päällä. Temppuja pennulle voi opettaa hyvin ihan lattiatasolla ja kun pentu osaa ne lattiatasolla niin koiran vartuttua niitä pääsee treenaamaan ihan dobopallolla. Jos temput (istu, seiso, maahan, tassun antaminen jne.) sujuvat lörpällä niin dobopallon päällä temppujen tekeminen on sen jälkeen koiralle aika helppoa oppia.

Lörpän päällä voi pieni pentu turvallisesti harjoitella tasapainoilemaan. Koira ei putoa eikä pääse hyppäämään korkealta.

Huomasit että en suosittele dobopallolle pennun opettamista. Ihan tylsää, mutta sen ehtii varsin hyvin myöhemmin. Alas pallolta laskeutumiset voivat olla vauhdikkaitakin jos pentu on innokas ja isot toistuvat tärähdykset ovat riski pennun terveen kehityksen kannalta. Ajattele asiaa vaikka niin, että kun pentusi on saavuttanut säkäkorkeutensa niin silloin vasta sinun kannattaa hankkia oikean kokoinen dobopallo kotiin, jotta pallo on sopiva sinun koirallesi. Liikkeitä ja temppuja on niin paljon mitä dobossa pääsee tekemään ilman varsinaista dobopalloa, että kyllä minä ainakin pystyn ohjaamaan ihan kokonaisen pentudobokurssin missä tekemistä ja opeteltavaa riittää ilman, että pentua hyppyytetään dobopallolle. Ihmiset pääsee kyllä jumppaamaan pentudobokurssilla hien pintaan ja vatsalihakset kipeiksi ilman rajoitteita paitsi oma kunto ja motivaatio :D

Pentudobokurssi toimisi muuten loistavasti myös seniorikoirille, joten tässä aloin pohtimaan että millainen kurssin nimi olisi hyvä että kurssille osallistuisi pentuja ja seniorikoiria. Onko ideoita?

-Mira

Opi tuntemaan koiran rakenne

Vuoden vaihteessa sain aikaiseksi vihdoin tilata aivan loistavan teoksen koiran rakenteesta. Salme Mujusen (2015) kirjoittama Koiran Rakenne - laaja oppimäärä tarjoaa paljon asiaa yksissä kansissa. Mikään nopealukuinen opus tämä ei ole. Sivuja on 778 ja ohutkantisenakin painoa on 2,22 kg. Eli kirjaa ei ehkä kannata hankkia käsilaukussa kuljetettavaksi. Hankin kirjan ihan mielenkiinnosta ja minulle suositeltiin sitä dobo-ohjaajakurssilla. Kirja opettaa tunnistamaan koiran rakennetta mutta lisäksi oppii paljon myös koiran liikkeistä. Oma motivaatio kirjan lukemiseen on, että haluan oppia vielä paremmin tunnistamaan koiran liikkeiden puhtautta. Haluan myös paremmin tunnistaa muutokset oman koirani liikkuvuudessa. Kivut ja kiputilat näkyvät koiran liikkeissä. Doboa ei saisikaan harrastaa sairaan tai esim nivelrikkoa sairastavan koiran kanssa. Aion dobo-ohjaajaksi ja erittäin suositeltavaa on myös tunnistaa eri rakenteisten koirien liikeratoja. Esim vinttikoiran ja mäyräkoiran liikkeissä on paljon eroa toisiinsa nähden ja rakenne vaikuttaa suoraan koiran toimintakykyyn erilaisissa tehtävissä. Dobo ei ole kilpailulaji, mutta dobon tekemisen pitää olla turvallista jokaiselle koiralle. Koiran rakenteestä riippuen joku tehtävä on helpompi toiselle koiralle kuin toiselle. Varmaan lähes jokainen muistaa tilanteen kouluajoilta liikuntatunnilta että pitkät luokkatoverit pärjäsivät ehkä vähän paremmin koripallossa, kun taas joku vähän tanakampi saattoi kuulantyönnössä saada kuulan paljon kauemmas. Onneksi Dobopalloja on kaiken kokoisia erilaisille ja kaiken kokoisille ihmisille (+koirille).

Näyttelyissä arvioidaan koiran rakennetta ja liikkeitä ja kirja sopiikin minusta loistavasti tuomarien, koirakouluttajien ja kasvattajien luettavaksi.

Oman kirjani ostin booky.fi -sivustolta, jossa kirja oli kaikkein halvin ja postikulutkin veloituksetta. Maksoin kirjasta noin 58€. Suomalaisessa kirjakaupassa kirja olisi maksanut noin 98€. Kannatti siis vähän vertailla hintoja. 

Oli pakko kirjoittaa blogiin tästä aiheesta koska pitkästä aikaa on joku koirakirja missä on mielenkiintoisesti kirjoitettu tärkeästä aiheesta. SUOSITTELEN! ;) Kirjaa aion lukea pikkuhiljaa eteenpäin. Tällä hetkellä menossä jossain yli 200 sivun ja olen jopa tehnyt tehtävätkin. 

Blogin hiljaiselo alkaa vihdoin päättymään. Nukka on toipunut steriloinnista ja vuodelle 2016 onkin paljon aiheita ja treenejä mistä kirjoittaa!

Dobopallon valinta

Minkä kokoinen dobopallo? Pienin dobopallo on 35cm (taitaa olla aika uusi koko) ja suurin 95cm, joten jokaiselle koiralle löytyy sopiva pallo. 35cm sopii mm chihuille ja suurin pallo jopa tanskandogille. Pallon tulisi olla ainakin 10cm korkeampi kuin koiran säkäkorkeus ja jos mietit kahden koon välillä, valitse suurempi. Ohjaajalle isompi pallo on helpompi varsinkin, jos ohjaaja itse on pitkä ihminen. 

Pallokoot (koko ilmoittaa halkaisijan): 35, 45, 55, 65, 85 ja 95 cm

Kuvassa 45,55,85 ja 95 + puudelilinssilude

Nukan säkäkorkeus on noin 37cm ja minulla on kotona 65cm pallo. Nukka pystyy tekemään hyvin myös 85cm pallolla, mutta sillä liikkeet ovat ehkä liiankin helppoja joskus. Nukka tekee hyvin myös 55cm pallolla, mutta minulle itselleni omaan treeniin 55cm dobopallo tuntuu ihan liian pieneltä, koska itse olen 170cm pitkä. Koiralle on olemassa myös liikkeitä, joissa pieni dobopallo olisi tarpeen mm koiravatsalihasliike. Tähän liikkeeseen Nukalle sopisi 35cm pallo hyvin, mutta mietin että kannattaako minun hankkia pikkupalloa, jos sillä vain harvoin tekisi muutamaa liikettä.

Pitkäselkäisille koirille pitää valita pallon koko niin, että koiran on mukava olla pallon päällä seisaaltaan. Mm gorgien ja mäyräkoirien dobopallon valintaan ei käy sääntö 10cm yli säkäkorkeuden. Pitkäselkäisillä koirille kannattaa pallo valita niin korvat nostetaan pystyyn ja siihen lisätään noin 10cm. Toki pitkäselkäisen koiran voi olla hankalampi tällöin oppia hyppäämään pallon päälle, kun pallo on korkeampi. Pallon päällä on kuitenkin enemmän pinta-alaa ja pitkäselkäinen koira pystyy tekemään enemmän temppuja. Esim kieppi ("ympäri pyörähdys kuin häntää jahdaten") ei onnistu turvallisesti pitkäselkäiseltä koiralta liian pienellä pallolla. Väitän turvallisuusriskiksi sen vuoksi, että ei ole tarkoitus että kieppiä tehdessään koira taipuu äärimmäisyyksiin jolloin esim kylkilihasten revähdysriski kasvaa. Kieppi on muutenkin haasteellisempi liikkeenä hyvin pitkäselkäiselle koiralle kun vertaa koiraan jonka selkä on keskipitkä.

Miksi tavallinen jumppapallo ei käy? Ovaalin mallinen pallo on parempi koiralle tasapainoharjoituksiin. Dobon idea ei muutenkaan ole että koira seisoisi missään tilanteessa yksin pallolla. Ovaalin mallista palloa on ohjaajan helpompi tukea kuin pallon mallista jumppapalloa, kun koira on pallon päällä. Jumppapallojen muovi on ohutta ja ei välttämättä kestä koiran kynsiä. Jos jumppapalloon tulee reikä se tyhjenee vauhdillan tai jopa pitää poksahdusmaisen äänen. Dobopallo tyhjenee rikkoutuessaan hitaasti. Dobopallon pinta on sellainen, että koiran tassuilla on pitoa ja jumppapallojen pinta saattaa olla koiralle liian liukas.  

Huomaa villakoiran kuono kuvassa

 Dobopallon käyttövinkkejä:

- Dobopallo kestää jopa 400kg. Dobopallo sopii liikuntavälineeksi isoillekin ihmisille.

- Dobopalloja tehdään kahdesta erilaisesta materiaalista: sileäpintaisempi paksumpi materiaali ja vähän ohuempi mattapintaisempi materiaali. Eri väriset pallot saattavat olla erilaista materiaalia. Olen kokeillut molempia materiaaleja ja pienen koiran tassuille näissä en huomaa mainittavaa eroa. Voisin kuvitella että ison koiran omistaja saattaa huomata eron paremmin, kun koirallakin on painoa enemmän. Muistan kuulleeni, että jos koiralla on pitkät karvat anturoiden välissä, saattaa mattapintaisempi pallomateriaali olla parempi vaihtoehto.

Pinkki dobopallo on mattapintainen ja muut pallot kuvassa sileämmällä pinnalla (kuvassa kiiltävät enemmän).

  
- Muista lyhentää koiran kynnet säännöllisesti. Pallo kuluu vähemmän jos kynsien leikkuun jälkeen lisäksi viilaat kynsiviilalla terävimmät kynnenreunat kynsistä.
 
- Älä jätä dobopalloa vahtimatta koirasi ulottuville ja jos kotona on kissoja, varo etteivät kissat oleile pallon lähellä. Kissan kynnet ovat kumimateriaalille kohtalokkaat. 

-Varmista ettei koirasi pääse koskaan hyppäämään pallolle ilman, että olet pitämässä pallon paikoillaan.

- Dobopallon voi pestä hyvin, mutta varo liuotinaineita. Esim miedonnettu astianpesuaine käy dobopallon pesuun.

- Olen kuullut että rikkoutuneen dobopallon saisi hyvin korjattua aineella, joka käy myös mm lasten täytettävien uima-altaiden korjaukseen. Korjauksen tekemisestä minulla ei ole omaa kokemusta.

- Dobopallon mukana tuleva pumppu on kömpelö käyttää ja itse täytän pallon pyörän pumpulla johon saa sopivan suuttimen. 

- Kompressori on paras ja nopein keino täyttää dobopallo!  

- Jos pallo on kylmässä, ilma tiivistyy sen sisällä ja pallo pienenee (esim jos jätät pallon kylmään autoon). Lämpimässä käy päinvastoin ja pallo muuttuu pinkeämmäksi. Huomioi tämä jos kuljetat omaa palloasi autolla treeneihin eri vuodenaikoina.

- Dobopalloa ei saisi säilyttää suoraan auringonpaisteessa. Aurinko saattaa pitkällä aikavälillä alkaa hapertamaan pallon materiaalia. Tähän mennessä oma dobopalloni asuu olohuoneessa ja varjossa.

- Dobopallolla voi treenata myös ulkona esim nurmikolla.

- Dobopallo kiinnostaa lapsia, joten kannattaa huomioida tämä jos sinulla on lapsia tai luonasi vierailee lapsia.

- Dobopalloa voi käyttää mm työtuolina tai sen päällä voi katsoa televisiota. Hupsista! Syvät lihakset saattavat tehdä töitä samalla... 

Ja lopuksi... Vaikeinta pallon valinnassa on valita väri, josta tykkäisi eniten! :)

- Mirtsi

Miten aloittaa doboharrastus? Tarvikkeet kotiin?

Suosittelen tutustumaan lajiin Dobo-lajin kotisivuilta Dobo - koiran kanssa kuntoon. Tähän kirjoitukseen en ala kirjoittamaan samoja tekstejä, kuin mitä löytyy jo valmiiksi Dobon sivustoilta lajikuvauksesta.

Alkuun todettakoon että dobo ei ole oikea lajivalinta, jos sinulla ja koirallasi ei ole yhtään huumorintajua, jos koette että kaikki pitää oppia heti ilman harjoittelua, jos et ole valmis vuodattamaan yhtään hikipisaraa, jos tiedät että jumppapallolta pehmeästi alas muksahtaminen on liian noloa itsetunnollesi tai jos sinua ei kiinnosta uusien taitojen opettaminen koirallesi.

Nukan kanssa meidän harrastus alkoi Korkeavireen doboalkeiskurssista. Kurssille ilmoittautuessa oli tiedossa vain että koiran kanssa tehdään jotain temppuja isolla hassulla jumppapallolla. Oletus osui oikeaan heti ensimmäisellä tunnilla. Dobovälineillä olisi kuitenkin mahdollisuuksia tehdä vaikka millaisia erilaisia harjoituksia koiralle ja ohjaajalle. Doboharjoituksissa kehitetään tasapainoa, syviä lihaksia, lihaskuntoa, kehon hallintaa, koordinaatiota, ketteryyttä ja liikkuvuutta. Kehonhuolto niin koiralle kuin ihmisellekin on tärkeä osa dobon ideologiaa.

Dobo osoittautui hauskaksi tavaksi purkaa ylienergisen koiran tekemisen tarvetta ja samalla vielä itsekin saa hien pintaan ja ylläpidettyä omaa kuntoa. Koiran ja ohjaajan välinen kommunikointi kehittyy myös.

Kurssit ovat siitä hyviä, että koulutetut ohjaajat opastavat alkuun harjoittelussa ja koiran koulutuksessa. Ohjaaja onkin merkittävässä roolissa, koska hyvä ohjaaja motivoi ja saa sinut ja koirasi tuntemaan itsensä tervetulleeksi tunnille. Vaikka dobon parissa tehtävät eivät aina sujuisikaan odotetusti, kannattaa toilailuun ja koiran perseilyyn suhtautua huumorilla. Kurssilla pääsee kokeilemaan doboa myös edullisesti, koska kurssille mentäessä ei usein tarvitse omistaa vielä palloa tai lörppää, vaan tarvikkeiksi riittää liikuntavaatteet, koiralle namit, koiralle panta, koiran talutin, alusta (matto, joogamatto, pyyhe), vesipullo ja koiralle vesipullo.

Suosittelen ottamaan mukaan oman alustavan maassa tehtäville liikkeille esim yli-ali ja vatsaliikkeet. Alustana itse totesin joogamaton hyvin toimivaksi, koska se pysyy hyvin alustaa tai lattiaa vasten paikoillaan ja kädet eivät lipsu esim punnerruksissa. Joogamattoja saa ostettua hyvinkin edullisesti mm Tokmannilta, Prismoista tai Stadiumista. Joogamaton ei tarvitse olla se kallein malli dobossa. Minun joogamatto on Stadiumista hankittu.

Camilla Peura on kehittänyt lajin ja kirjoittanut Dobo-kirjan, josta saa hyviä ideoita harjoitteluun ja jossa opastetaan perusliikkeitä. Erilaisia liikkeitä ja treenejä voi helposti keksiä myös itse oman kuntotason ja koiran ketteryyden mukaan. Kun ei millään keksi miten koiran kanssa harjoittelisi, kirjasta löytyy myös valmiita treenikokonaisuuksia ja sitten voi saman tien aloittaa.

Lörppä on hyvä hankinta ja aionkin kirjoitella jossain vaiheessa enemmän juttua lörpästä. Lörppä on muuten tosi hassu nimenä :) Lörppiä voi kotiin hankkia myös kaksikin, jos doboilusta innostuu enemmän. Kahta lörppää voi käyttää niin että ohjaaja käyttää toista ja koira samaan aikaan toista lörppää. Ohjaaja voi myös tasapainoilla kahdella lörpällä niin että molempien jalkojen alla on lörppä.

Nukan aurinkotervehdys lörpällä

Pallon valinnasta on tulossa oma juttu myös ja dobopallo onkin monella ensimmäinen tavarahankinta kotiin. Dobopallon valinnassa huomioidaan  koiran ja ohjaajan koko, mutta kaikkein vaikeinta on valita minkä värisen pallon haluaa hankkia, koska värivaihtoehtoja on liikaa kivoja ja pitää myös miettiä miten pallo sopii sisustukseen. Dobopallot ovat kestäviä ja ne kestävät myös koiran kynnet. Pentujen naskalit ovat kuitenkin niin terävät, että pennun hampaille palloa ei kannata esitellä tahallaan eikä vahingossa.

Puolipallot eivät ole mitenkään pakollinen hankinta aluksi. Dobokirjassa on esitelty vain vähän liikkeitä, mitä voi tehdä puolipalloilla. En vielä omista puolipalloja itse, mutta kunhan saan ne jonkun ajan päästä hankittua itselleni, aion tehdä jutun ja näyttää teille mahdollisuuksia miten käyttää näitä dobotreeneissä. Puolipallot ovat myös kestävää materiaalia ja näitäkin löytyy ainakin neljässä eri värissä.

Nukka ja puolipallot

Omissa treeneissä kotona kuuntelena aina musiikkia Spotify:n kautta. Musiikki valikoituu fiiliksen mukaan ja venyttelyn aikana on kiva välillä kuunnella jotain rauhallista musiikkia.

Dobovälineitä ja kirjaa voi tilata netin kautta mm. täältä: Koulutustarvike

Iloa ja jaksamista syksyisiin iltoihin!

-Mirtsi ja Nukka "Nugetti"

Pakaratreeni

Treenin tavoitteena on tehokas pakaratreeni kotona kehon omalla painolla doboilun merkeissä. Koiran kanssa tehtävät liikkeet toimivat lämmittelyliikkeinä ja mukavana puuhasteluna koiran kanssa. Tämä treeni ei ole koiralle kovin haastava vaan treenissä keskitytään treenaamaan omistajan tarakkaa ja reisiä. Treeniin voit saada aikaa kulumaan jopa tunnin oman kuntosi mukaan, mutta haasta itsesi ja yritä tehdä koko treeniosuus puoleen tuntiin tai alle (+ alku- ja loppuverkka ulkoilut) ja tiedät seuraavana päivänä että jaloista löytyy lihaksia. Sarjojen tauot pidä lyhyinä oman kuntosi mukaan ja jos syke nousee voit tarvittaessa aina vähän antaa sykkeen laskea ennen seuraavaa sarjaa. Vain puhtaat toistot lasketaan vaikka reisissä polttelisikin :)

10-20 min reipas ulkoilu koiran kanssa kävellen tai hölkötellen 

Koiran kevyet lämmittelyliikkeet: mihin olette tottuneet

1. Ympäri ympäri pompulla: koira kiertää pallon. Keskity itse hieman puristamaan pakaroita ollessasi irti pallon päältä. 3-5 kierrosta koiralle yhteen suuntaan ja suunnanvaihto. 2x koira kiertää  molempiin suuntiin

 2. Yli-ali perusversio tai nilkkaversio (haastavampi): 3-5 kierrosta koiralle yhteen suuntaan ja suunnanvaihto. 2x molempiin suuntiin. Jos koira on taitava koira voi mennä pallon ympäri ja aina mennä jalkojesi ali. Purista pakaroita rusinaksi ja työnnä lantiota ylös voimakkaasti yläasennossa. Pidä koko liikkeen ajan keskivartalon tuki. Älä rojahda alas vaan laske vartalosi aina hallitusti alas ala-asentoon.

 
3. Kyykyt lörpällä välillä koira palkaten: Koira on kiertänyt tarpeeksi ympäri. Aina alas mennessäsi vaadi koiralta jokin temppu ja palkkaa koira. Pyydä koiraa esim pysymään makuultaan tai istualtaan niin että ehdit itse tehdä pari kyykkytoistoa ja sitten vapauta koira. Koira oppii myös pitämään kontaktia liikkeesi aikana. Jos koiraa ei kiinnosta, keskity tekemään oma treeni. Pidä selkä suorana ja kyykkää mahdollisimman alas. Kehittää myös jalkojen hermotusta jos pääset kyykkäämään alemmas ja alemmas. Kyykyt voi tehdä myös leveämmällä asennolla jos sinulla on kaksi lörppää. Kyykkyjä teet 3 x 15-20 toistoa.

4. Askelkyykyt pallolta: Pidä toinen jalka pallon päällä ja selkäsi suorassa. Kyykkää alas niin että tunnet reisissä kevyesti venytyksen tunnetta. 3 x 15 toistoa molemmilla jaloilla eli yhteensä 90 toistoa. Hae rutistuksen tunnetta reisiin.

5. Kyykky leveällä haara-asennolla pallon päälle: 3 x 15-20. Pidä selkä suorana ja tuki keskivartalosta. Polvet ja varpaat osoittaa samaan suuntaa koko liikkeen ajan. Pylly osuu pallon päälle. Jos sinulla on iso pallo kotona, tee kyykyt esim matalalle jakkaralle tai rahille niin liike tuntuukin jossain. Yläasennossa lievästi ojenna lantiota eteen ja rutista pakaroita ja vasta sen jälkeen aloita uusi liike. Kyykkyliikkeen tehokkuus jää jokaisen liikkeen kohdalla saavuttamatta, jos fuskaat yläasennon viimeistelyssä. Hengitä sisään alas mennessä ja puhalla ulos noustessa.

Toisin kuin kuvan naikkosella niin muita kehotan pitämään suun auki...

... ja leun irti rinnasta.

 6. Lankku kädet pallolla ja jalkojen vuoronostot: 3 x 10 nostoa molemmilla jaloilla eli yhteensä kumpaakin jalkaa nostat 30 kertaa (yhteensä 60 toistoa). Keskity pitämään hyvä tuki keskivartalossa. Ei ole tärkeää saada nostettua jalkaa mahdollisimman korkealle. Yritä saada pakaralihasta rutistettua jalan noston yhteydessä.

 7. Lörpällä jalan loitonnus sivulle "kuseva koira": kädet tai polvet lörpällä. Kahdella lörpällä voit pitää kädet ja polvet molemmatkin lörpällä. Pidä hyvä tuki keskivartalossa ja niska suorassa katse lattiaan. Nosta toinen jalka 10 kertaa sivulle ja tunne rutistus pakaran sivussa.

8. Perusvatsat koira pallolla: 3 x 20 toistoa

Näin vatsat ovat hauskempia ja vinot vatsalihakset aktivoituu myös

10-20 min kevyt ulkoilu koiran kanssa kävellen tai hölkötellen 

Koiraa voi kevyesti vielä loppuverkata

Dobopallolla kevyet venyttely: pakarat ja reidet

Etureiden venytys ja yksi linssilude

Pakaran venytys

Takareiden venytys

Toivottavasti joku intoutuu kokeilemaan tätä peppujumppaa joskus kotona nyt kun illatkin pimenee ja  kasvaa kynnys lähteä kotoa salille :P

Kertoilkaa vaikka miten teidän treenit sujui!

-Mirtsi

Puolimaraton ja agilityharkat samana päivänä

Meikäläinen ennen Uusi Lahti juoksun lähtöä

Ei sitä ihan rapakunnossa voi olla jos jaksaa puolikkaan juosta edes kerran vuodessa (näin uskottelen välillä itselleni). Tämä Uusi Lahti -juoksun puolikas 6.9.2015 jääkin ainoaksi puolimatkaksi tälle vuodelle. Tänä vuonna olen juossut aika vähän ja siksi en ole ilmoittautunut useampiin juoksutapahtumiin. En ole viitsinyt stressata juoksemisesta ja juoksukunnosta. Juokseminen on harrastus jota en koskaan halua lopettaa, koska siitä todella tulee hyvä olo. Juostessa voi kuunnella musiikkia josta tykkää tai suunnitella asioita kuten esim. mitä kirjoittaisin seuraavaan blogitekstiin. Hyvä juoksulenkki on vähän kuin terapiaa, jos on stressiä tai mieli apea. Kliseiseltä kuulostaa, mutta vaikeinta on yleensä laittaa ne lenkkarit jalkaan, mutta koskaan ei kotiovelle saapuessa kaduta että sai juostua edes muutaman kilometrin.


Nukka pääsi taas agilitytreeneihin, joihin onneksi päästiin myöhäisempään ryhmään, koska puolimaratonin takia en olisi ehtinyt agilitytunnille normaaliin aikaan. Vähän kyllä väsymys meinasi viedä voiton, mutta päästiin agitreeneihin kuitenkin. Nyt olen siirtynyt palkkaamaan Nukkaa enemmän lelulla kuin herkuilla ja Nukka on selvästi saanut vauhtia lisää. Nukka on tosi leikkisä tapaus ja agility on se mielestä entistä kivempaa kun saa repiä "lötköleluja". Ensin piti vaan keksiä oikeanlainen lelu. 

Nukka nauttii kesällä riippukeinussa olemisesta - Dobokoiran luonne erottuu tästä.

Pitää myös kehua meidän ohjaajaa Nooraa, joka on kärsivällinen ja joka osaa neuvoa koiran kasvatuksessakin, vaikka ongelma olisi kuinka omituinen. Ohjaaja on todella osaava, kun tuntee itsensä ja koiran tervetulleeksi tunnille, vaikka joka tunti koira saa hepulit, juoksee ja haukkuu ympäri kenttää ilman kontrollia ja omistaja pää punaisena yrittää keksiä miten milloinkin saisi koiransa kiinni. Jos Nooralla olisi mennyt hermot meihin, me ei enää käytäisi agilitytunneilla. Jos ohjaaja olisi neuvonut jonkin negatiivisen keinon hillitä koiran innokkuutta, koira ei enää nauttisi agilitystä enkä myöskään minä. Pisteet ohjaajan kärsivällisyydelle ja tilannehuumorintajulle! :D Pitääkin räpsiä joskus pari kuvaa myös agilitytunneista.

Seuraavassa kirjoituksessa yritän sitten päästä jo varsinaisista doboaiheista kirjoittamaan.

-Mirtsi

Tervetuloa seuraamaan DoboDog:in blogia

Blogi-idea syntyi, kun Googlasin dobo-aiheisia sivustoja. Niitä ei oikein löytynyt! Löysin ainoastaan Camilla Peuran sivut ja joitakin koira-aiheisia blogeja, joissa useimmissa esiteltiin miten lajia oli kokeiltu oman koiran kanssa. Tästä se ajatus sitten lähti. Tervetuloa seuraamaan ensimmäistä blogiani, jonka aiheena on dobo, doboilu, koirat ja kuntoilu.

Oman koirani kanssa on kotona ja tunneilla doboa harrastettu jo yli vuoden ajan. Laji ansaitsee minusta enemmän huomiota, koska se edesauttaa koiraa ja omistajaa pysymään paremmassa kunnossa. On tärkeää että vanhakin koira selviytyy rappusista. Hyväkuntoinen koiravanhuskin pysyy virkeänä ja leikkii mielellään. Huono kunto ja kivut ovat isoin syy koiravanhusten passivoitumiseen ja mm haluttomuuteen lähteä remmilenkeille. Vanhuus saavuttaa myös ihmisetkin. Hyvä lihaskunto ja tasapaino edesauttavat töissä jaksamista ja sekä ennalta ehkäisevät onnettomuuksia kuten talvella teillä liukastumisia.

Dobossa haastat oman kuntosi ja taitosi kouluttaa koiraa. Koirasi nauttii varmasti yhdessä harjoittelusta! 

Tähän blogiin aion kirjoittaa vinkkejä ja treenejä joita olen tehnyt ja joita voit kokeilla oman koirasi kanssa. Muistathan aloittaa koiran ohjaamisen aina koirasi ehdoilla. Dobotreenin tulee olla koiralle mieluisaa ja palkitsevaa. Voit haastaa kuitenkin itsesi ja oman kroppasi epämukavuusalueelle, koska ilman hikeä et voi kehittää parempaa lihaskuntoa tai kestävyyttä. 

-Mirtsi